Viime viikon ahdistuksen jälkeen voi taas kerran sanoa, että kaikesta huolimatta, kannattaa aina elää seuraavaan viikkoon. Niin, viime viikon huono olo on huomattavasti laimentunut, asenteeni on ollut huomattavasti positiivisempi ja olonikin jokseenkin energisempi. En tiedä mistä se johtuu, että joutuu tällaista vuoristorataa elämään ajoittani (aina).

Olen ainakin yrittänyt olla koko viikon hyvällä tuulella ja luulen että olen siinä jokseenkin onnistunutkin. :) Hyvä minä! :) Asiasta on varmasti saanut nauttia niin asiakkaat kuin ystävätkin. Sunnuntaina kun huono olo vielä vaivasi, upottauduin elokuvien maailmaan ja valvoin puoli yötä niiden parissa, välittämättä siitä että töihinkin on joskus mentävä. Eipä sillä, elokuvat oli hyviä ja niistä sai muuta ajateltavaa.

Eilen kun tulin yöllä töistä, koin jotain mielestäni sillä hetkellä hyvin kaunista. Taksissa istuessa katselin taivasta, joka välkkyi valtoimenaan ukkosen voimasta. Mitä pidemmälle taksi ajoi, sitä lähemmäs ukkosta pääsimme. Kämpillä katselin mahtavaa, ihan päälläni olevaa ukkosta niin haltioituneena, että unohdin väsymyksen täysin. Niin koukuttava ja mahtava kokemus, ei lainkaan kuin ne lapsuuden kesät, kun ukkonen pelotti aina kyläillessään. Illalla viimein nukahdin ilmaa puhdistaneen ukkosen lempeään jyrinään.

Päätä särkee, mutta jaksaa pitäisi. Nukuttaa. Vielä hetki, niin menen nukkumaan ja parantamaan pääni. Perkeleen niskat, parantukaa... Jooko?

 "Jätä pelko taaksesi tänään.
 Ukkonen
 Tärisyttää tannertaan
 Mä pakenen.
 Turha kultani, pelätä on pelätään
 ikävää
 Turha sellaista pelätä on, pelätään elämää"

 - Maj Karma: Ukkonen-