Viime kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt muutama kuukausi, on ollua aika hälinää, joten aika on ollut hieman kortilla. Tässä kuitenkin vähän päivitystä, mitä kuuluu tällä hetkellä La Sirenitan elämään....

Viimeksi kun kirjoittelin, olin lopettamassa kesätöitä ja lähtemässä matkalle. Matka onnistui kaikin puolin oikein hyvin, sai todellakin jotain muuta ajateltavaa. Aikataulu oli tosi tiukka, mutta siitä huolimatta jo pelkkä ilmapiirin ja ilmaston vaihdos teki niin hyvää. Ikävä jäi, maailma antoi todella paljon....

Matkan jälkeen koitti ankea opiskelukaupunkiin palaaminen. Ankeaa on ollu, ei ehkä niin ankeaa kuin vuosi sitten, mutta siitä huolimatta jokainen päivä kyseisessä kaupungissa on taistelua. Kaupungissa, jota vihaan ehkä eniten maailmassa. Ja siellä on pitäny kolme ja puoli vuotta opiskella, että terve. Noh, tähän asti on selvitty, ja nyt loppuaika mennään sitten sisulla.

Viimeinen rutistus on menossa koulun kanssa, opinnäyte, joka todellakin on vaatinut jo tähän mennessä monet kyyneleet. Tuntuu vieläkin ettei mikään luista ja mä en oo valmistumassa ikinä. Stressikerroin nousee entistäå enemmän ja tuntuu et nytkin, kun olen majaillut kotosalla lomailemassa, olen varmaankin maailman ärsyttävintä ja ilkeintä seuraa kaikille. Kun vaan saisi tun oparin valmiiksi ja itsensä koulusta pois, niin itkisin varmaankin onnesta.

La Sirenitan miehet..... Niin, mitkä miehet? Muutanma ihastus on tähän pariin kuukauteenkiin mahtunut. Täytyy vaan sanoa, että on ne jo kuolleetkin, ainakin minun puolelta. Vaikutti nimittäin siltä, ettei toisen puolelta sitä ollutkaan enkä enään tällä ikää viittis alkaa turjia toiveitakaan elättelemään. Mies vaan oli loppupeleissä mulle ihan liian jäykkä ja luultavasti ihan liian rikki itsekin.

Muutama viikko sitten tuli kaks vuotta siitä, kun tämä likka on menny totaalisen rikki, niin rikki, että joskus vieläkin mietin, miten siitä on selvitty. Ystävät, siinä on ollut suurin apu asiaan. Häpeän myöntää, että siitä huolimatta, että noita juttuja on nyt kaksi vuotta jauhettu ties kenen kanssa, niin vieläkin taidan olla aika rikki menneistä. Ei kuitenkaan kaikkea kipua pysty poistamaan. Lisää aikaa ja suklaata siis tarvitaan tämän sydämen täydelliseen eheyttämiseen.

Yksi ihana miespuolinen ystäväni, on taas viime aikoina tarvinnut tukeani aika lailla omien naisjuttujensa selvittelyyn. Mies, jonka kanssa minullakin olisi voinut olla yhteinen tulevaisuus, asiasta ei vain koskaan ollut tilaisuutta ottaa selvää. Nyt olen lähinnä taas pettynyt mieheen, joka välttelee yhteydenottojani ja käyttäytyy erittäin kummallisesti ja ärsyttävästi. (Joo-o, mulla on  stressiä kun kaikki asiat ärsyttää). Kieltämättä mulla on tunteita tätä miestä kohtaan ja tiedän et hänellä on tunteita myös  minua kohtaan. Tai ainakin hän on niin väittänyt. Unelmat on tahtonu vaan ottaa liian helposti siipiä viime aikoina. No joo, tilitystä tilityksen perään..... :)

Mutta tällaista tällä hetkellä kuuluu elämääni. Oli pakko kirjottaa ja toisaalta juuri nyt ärsytti niin paljon et siihen oli hyvä hetki.Yritän jatkossa olla taas aktiivisempi, heti kun stressiltä ja oparilta kerkeän..... :)

"Katsot parvekkeelta kun kaupunki on unessa
Pyörätiellä betoniporsaita lumessa
Eikä mikään sais sua tänne jäämään
Mut vailla suuntaa tai päämäärä
Täällä sä vain pyörit ympyrää"

Tuure Kilpeläinen: Vesitornin varjossa