Takanani on ehkä yksi ajatusrikkaimmista viikonlopuista hetkeen. Viime viikonloppuna olen ihastellut auringossa punaisina hehkuvia aittoja Porvoonjoen varrella, syönyt porvarillisesti ja hyvin, nauttinut hyvästä ja ajatusrikkaasta seurasta, kärsinyt pikkukuoleman ystäväni asunnossa (kyseessä ei ollut krapula vaan luultavasti auringonpistos), pelannut mölkkyä ystävien kesken, baareillut enemmän selvinpäin kuin koskaan, tutustunut moneen uuteen ja omalta osaltaan mielenkiintoiseen ihmiseen, kuullut ystävän elämänkerran "Venäläisen naisen" kertomana taksimatkalla, laulanut karaokea ystävien asunnossa puoli neljältä aamulla, käsitellyt elämääni kyynelin sunnuntaiaamuna futonilla... Siinä vain osa siitä kaikesta, mitä tuli nähtyä ja koettua.

Ehkä juuri noiden hetkien siivittämänä, ajattelin aloittaa merkintöjen kirjoittamisen tähän blogiin. On olemassa ajatuksia, jotka haluan lausua ääneen, tehden sen anonyymisti.Jostain syystä ajatukset saavat mielestäni joskus oikean merkityksensä vasta silloin, kun ne on jakanut muiden kanssa.

Pitkään jatkunut sairasloma on mennyttä, on jälleen aika palata arkeen ja töihin. Kuinka jaksaisi, kysyin aamulla itseltäni, kun nousin aamuviiden taksiin. Koko yön olen pyörinyt, alitajunnassa tieto siitä, että kohta täytyy nousta ja lähteä. Aamua ei parantanut tympeä taksikuski, joka oli selvästi vittuuntunut työhönsä. Niin, kukapa ei olisi. En minäkään vapaa-ehtoisesti ajaisi täpötäyttä tilataksia aamuviideltä, jonka kyydissä on vain kalpeita ja nuokkuvia ihmisiä. Taksin liukuovi ei auennut enää automaattisesti vaan kuskin täytyi jokaisen poisjäävän asiakkaan kohsalla ensin käydä avaamassa ovi heille. Tapansa ja huvinsa kullakin....

Pukuhuoneen neitimäinen povipommi lähinnä ärsytti, saattaa johtua siitä että en hirveästi nauti hänen seurastaan. Neiti kun on niin neiti, että vuorossa ollessaan usein vain katselee vierestä, kun muut tekevät töitä. Työvuorolistan laatija on tehnyt kämmähdyksen - minulle ei oltu merkitty taukoa. Juuri nyt niin paljon ärsytti, että ilmoitin asiasta eteenpäin. Vielä enemmän alkoi ärsyttämään kun sain sellaisen käsityksen että nykyinen esimiehemme on saanut myös haussa olleen kiertävän vuoropäällikön paikan. Huoh. Täytyy kysyä, millä lihaksilla? Ihminen joka ei ole osannut hoitaa edes edellistä hommaansa asianmukaisesti, vaan haukkuu työntekijät kun huvittaa. Noh, haluaisin uskoa ettei niin ole, mutta olen vaan niin kyllästynyt koko firman johtoportaaseen, jossa on sellaiset kuppikunnat että huh huh... Onneksi täältä pääsee pian pois...  

Kun pääsen töistä, menen suoraan nukkumaan. Ehkä sen jälkeen olen kiltempi kaikille ja hymyilen kuin enkeli. Pysyy tämänkin firman palvelustandardit kohdillaan.

"Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia
 lyömään puisella mailalla
 erivärisiä puisia palloja läpi porteista
 tule pelaamaan me pitäisimme sinusta"

Ultra Bra - Tule pelaamaan meidän kanssa krokettia